Olemme havainneet sukupuolierottelua maahanmuuttajaperheiden tukemiseen liittyvissä tapahtumissa, joissa valtaosin keskitytään vain naisiin. Jäseniemme saadun palautteen mukaan osa miehistä on saanut sellaisen vaikutelman, että he eivät ole tervetulleita suomalaiseen yhteiskuntaan. Lisäksi miesten on usein kohdattava "vaarallisen maahanmuuttajan" -leima verrattuna maahanmuuttajanaisiin, joita pidetään enemmän vapautettavina uhreina. Pelkästään tästä syystä osa arabiaa puhuvista miehistä ei luota turvapaikka-, maahanmuuttajien sosiaalipalvelujen tai edes paikallisten maahanmuuttajaperheitä tukevien kansalaisjärjestöjen tarjoamaan apuun. Äideille kehitetään erilaisia hyödyllisiä tukiryhmiä ja palveluita, mutta maahanmuuttajaisiä ja heidäntarpeitaan kohtaan ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Isien osallistuminen lasten kasvatukseen ja kotitöihin, kuten siivoukseen ja ruoanlaittoon, on hyvin rajallista, vaikka he olisivat työttömiä ja viettäisivät suurimman osan ajastaan kotiympäristössä. Miehille sukupuolisensitiivisesti suunnattua toimintaa on hyvin vähän, se on hyvin rajallista ja toisaalta olemassa oleva toiminta ei ole kulttuurisensitiivistä. Lisäksi useammat toimijat eivät oikein ymmärrä eri kulttuureista tulevien miesten erilaisia odotuksia. Maskuliinisen sukupuoliroolin taakkaa on vaikea käsitellä ja miehille itselleen on vaikea hahmottaa itseään uudenlaisten odotusten paineessa. Tässä toiminnassa kiinnitetään erityistä huomiota niihin isiin, jotka ovat juuttuneet kotoutumisprosessiinsa ilman työtä, harrastusta tai opintoja. Miehillä on myös haasteita ymmärtää, kuinka heidän oma kulttuurinen vakaumuksensa “perheen johtajina” voi olla ristiriidassa suomalaisen yhteiskunnan ja palvelujärjestelmän tukemien arvojen kanssa. Näillä isillä on usein passiivinen rooli perheessään, koska heiltä puuttuu tarvittava sosiaalinen vertaistuki.